Suomi on jakautunut. Näin jankattiin vaalien jälkeen, puhuttiin kuplista ja punavihreistä. Tuo keskustelu punaviinin ja keskikaljan lipittäjien vastakkainasettelusta tuntuu nyt kesyltä. Harmittomalta. Voi jospa voisimmekin palata aikaan, jolloin poliittisen keskustelun ääripäät tulivat Kalliosta ja Pihtiputaalta.
Eilisen jälkeen ei ole paluuta. Poliittinen ilmapiiri Suomessa on kiristynyt ja eurooppalaiset poliittiset johtajat housut kintuissa yllättänyt pakolaiskriisi on sen keskeisin katalyytti. Lahdessa ja Kouvolassa ylitettiin raja, kun polttopullot, kivet ja ilotulitteet oli suunnattu hätää pakenevia ihmisiä sekä heitä auttavia vastaan.
Torniossa nähty parin sadan hengen mielenosoitusihmisketju oli vielä maltillista. Siinä uhka oli verbaalinen, kenenkään henkilökohtainen koskemattomuus ei ollut vaarassa. Lahdessa ja Kouvolassa oli toisin. Kivi voi aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa. Askel häiriköinnistä pahoinpitelyyn on tuollaisessa rähinöinnissä kovin pieni.
Samaan aikaan Homma-foorumilla, maahanmuutto- ja maahanmuuttajavastaisen keskustelun ydinyhteisössä, on alettu vaatia entistä kovempia keinoja ”suvakkeja” vastaan. Kyse on sodanjulistuksesta, rekrytoinnista parlamentaarisia keinoja radikaalimpaan taisteluun. Vastapuolena eivät ole vain pakolaiset ja muut maahanmuuttajat, vaan myös me heidän oikeuksiaan ihmisarvoiseen elämään ja tasavertaiseen kohteluun puolustavat.
Hommalla kasataan porukkaa, jolle ”keskinkertainen ei riitä”. Sitaatit kertovat, että pettymys kohdistuu koko puoluekenttään. Myös perussuomalaisiin, jotka eivät ole riittävän ”halla-aholaistuneet”. Parlamentaariset keinot eivät enää riitä, vaikka hallituksen politiikka onkin mennyt perussuomalaisten dogmaattisen hallitus- ja puolueohjelmatulkinnan takia täysin sekaisin.
Sanoista tekoihin on matkaa, muttei mahdottomasti. Olli Immosen kesäinen Facebook-päivitys osoitti, että tekoihin kannustavia toimijoita löytyy myös eduskunnasta. Vaikka Immonen itse ei likaisikaan käsiään kuin korkeintaan ”hengailemalla” Schaumanin haudalla, joku muu voi liata.
Ongelma on vakava. Poliittinen johto ei voi vaieta. Kolmen kopla, Sipilä, Stubb ja Soini julkistivat valtioneuvoston sivuilla tiedotteen, jossa he tuomitsivat väkivallan. Se on oikein. Sipilä ja Soini tekivät sen myös Twitterissä. Sekin on oikein.
Soini oli sopivasti YLE Radio 1:n politiikkaradion haastateltavana. Soini tuomitsi väkivallan. Hän on parlamentarismin kannattaja, hän haluaa kulkea keskitietä ja on myös perussuomalaisia luotsannut vallan kabinetteihin. Soini toimi oikein. Väkivalta ei ole hyväksyttävää.
Samalla Soini teki peliliikkeen, jota on vaikeampi ymmärtää. Hän totesi, että vastakkainasettelun ja suoranaisen vihapuheen ilmapiirin syyt ovat kuplissa. Persukuplissa ja vihervassarikuplissa. Tangoon tarvitaan aina kaksi, senhän nyt jokainen tietää. Silti kaikki asiat eivät ole yhteismitallisia.
Poliittinen väkivalta, tuli se oikealta, vasemmalta tai keskeltä on tuomittavaa. Niin vihapuhe ja muu lietsonta. Mutta ”suvakit” tai ”vihervassarit”, kuten nykyään näköjään kaikki ei-rasistit tai ei-perussuomalaiset halutaan määrittää, eivät ole heitelleet polttopulloja tai kiviä vapaaehtoisten ja turvapaikanhakijoiden päälle. Siinä on se ero. Siksi Soinin rinnastus oli täysin aiheeton. Se teki yhteismitallisen kahdesta täysin vertailukelvottomasta asiasta: sanoista ja teoista.
Mikäli Lahden ja Kouvolan tapaukset sivuutetaan yksittäistapauksina tai Homman keskustelut pelkkänä some-kohinana, seuraukset voivat olla vakavat. Elämme nyt poikkeuksellisen jännitteistä aikaa, laatat liikkuvat ja asiat etenevät kovalla vauhdilla. Pää on pidettävä kylmänä, sekä poliitikkojen että kansalaisten.
Valheiden, pelottelun, vihan lietsonnan ja sumutuksen sijaan tulisi keskittyä rakentamaan yhteiskuntaa avoimeksi ja suvaitsevaiseksi. Siihen eivät kuulu sen paremmin polttopullot kuin ehdotukset parakkileireistäkään.
Miika Raudaskoski 
Suomessa yhteiskunnallisten ääripäihin jakautuminen on ymmärrettävä ilmiö, koska täällä ei juurikaan ole yhteiskunnallisen keskustelun kulttuuria. Tai jos sitä harrastetaan, se tapahtuu vain samanmielisten kesken ja siinä kiihdytetään toinen toistaan vielä enemmän siihen suuntaan, mihin ryhmä kulloisestakin keskitiestä poikkeaa.
Suomalaisessa debatissakaan ei saa debatoida. Vain jees-miehet (ja naiset) ovat sallittuja. Sama onko kysymys Nokian johtoryhmästä vai pubin nurkkapöydän kaljaringistä, se joka rationaalisesti pyrkii haastamaan tai kyseenalaistemaan toisen mielipiteet tahi väitteet on häirikkö tai ainakin epäkohtelias keskustelija.
Lisäksi Suomen ulkomaalaispolitiikka (kuten koko Euroopan) on epäonnistunut surkeasti. Maahanmuuttoa ei tulisi hoitaa turvapaikkaprosessin kautta vaan ensisijaisesti aktiivisin maahanmuuton stimulantein ja kynnyksin saada aikaan maan kannalta toivottu maahanmuuttajien virta. Siitä erillään on suojeluntarpeeseen perustuva turvapaikkamenettelyn kautta oleskelulupaan . Lisäksi oikeutettujen humanitaarinen maahanmuutto. Sen ei kuitenkaan tulisi dominoida maahanmuuttokeskustelua. Proaktiivisen maahanmuuttopolitiikan puuttuessa näin käy ja Harrison-Stetsonin menetelmällä tehdyn arvion mukaan Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista parhaimmillaan yli 90% ovat muita kuin pakolaisstatukseen oikeutettuja (suojelun tarpeessa poliittisen tai muun vainon johdosta).
Pakolaiskeskustelukin on Suomessa harhateillä. Suomeen viime viikolla saapuneista turvapaikanhakijoista 85% oli irakilaisia. Irak ei ole sotaa käyvä maa ja yli 80% maan pinta-alasta on aivan turvallista. Lisäksi turvapaikanhakijoiden joukossa on Syyriassa 13 vuotta asuneita irakilaisia, jotka alun perin lähtivät koska olivat syyllistyneet rikoksiin Saddamin julmassa hallinnossa ja pelkäsivät juridisia seuraamuksia jäädessään. He voisivat edelleen palata Irakiin, mutta saattaisivat joutua juridiseen vastuuseen teoistaan. Pitää siis tiedostaa, että saapuvat turvapaikanhakijat ovat turvapaikanhakijoita, eivätkä pakolaisia.
Suomen viranomaisten tehottomuus käännytysprosesseissa selvissäkään tapauksissa (rikolliset, perusteettomat hakemukset) ei ole oikeusvaltioperiaatetta vahvistava. Kyvyttömyys esimerkiksi palauttaa ketään Somaliaan, Afganistaniin tai Irakiin kertoo hallinnon saamattomuudesta, ei siitä että Somalia, Irak tai Afganistan olisivat poikkeuksellisen vaaralisia paikkoja. Sitä paitsi yksiselitteisiin (itsepuolustus kuten hätävarejlu tai sen liioittelu pois lukien) väkivaltarikoksiin syyllistyvät turvapaikanhakijat pitäisi pystyä karkottamaan lähtömaasta riippumatta.
EU:n yhdessä sopima Dublinin sopimus on myös hyvin yksiselitteinen. Ei yhtäkkiä voida sanoa, että se ei päde ja maat, jotka vaativat sen noudattamista, ovat huonoja eurooppalaisia. Poikkeustilassa sopimuksenvastaiset käytännöt toki ymmärrettäviä, mutta ne pitää saada aikaan rakentavan neuvottelun ja mahdollisesti vastahakoisille maille tarjottavien porkkanoiden kautta, ei kepillä.
Lisäksi ”suvakkien” kritiikitön asenne maahantulijoita kohtaan käy ymmärrettävästi hermoille ja kärjistää tilannetta, varsinkin kun edes mediassa ei juuri näe tasapainoisia kannanottoja ongelmatilanteeseen. Tältä turvapaikanhakijoita pyhittävältä joukolta yleensä puuttuvat myös rakentavat ja kustannustehokkaat ehdotukset yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseksi tulijoiden integraatiota edistäviksi. Keskitytään vaatimaan veronmaksajien rahoilla kymmenen hyvää ja kaksitoista kaunista, unohtaen että jonkun on ne rahat ansaittavakin. Yleensä nämä ihmiset itsekin ovat työssä järjestöissä, joiden tulot lähes 100-prosenttisesti muodostuvat erilaisista avustuksista ja joilla vähän riippumatonta varainhankintaa tai omaa liiketoimintaa.
Tämä kaikki sanottuna, ei myöskään väkivalta ole hyväksyttävää. Joku KKK-kaapuun pukeutunut Suomen lippua heiluttava lahtelainen latvakakkonen on vain mauton (varsinkin kun kohteensa eivät ole etelävaltioiden vainottuja mustia), mutta kivet ja polttopullot ovat jo rikollista toimintaa. Samaan aikaan kuitenkin vasemmisto hyväksyy kivien heittelyn ja yksityisomaisuuden tuhoamisen sekä poliisien ja näiden kaluston sekä eläimien (poliisihevonenkin on eläin) vahingoittamisen. Totta kai ihmiseen kohdistuva väkivalta on vakavampaa kuin aineelliseen omaisuuteen kohdistuva väkivalta, mutta Suomen oikeuskäytäntö ei aina tuo tätäkään esille tarpeeksi kun muutamasta mauttomasta blogitekstistä tai veronkierrosta saat kovemman tuomion kuin pysyvän fyysisen vamman tuottamisesta tahi henkirikoksesta.
Suomi on muutenkin jo historiallisestikin, varsinkin läntisiin verrokkimaihin suhteutettuna, hyvin väkivaltainen maa. Lisäksi Suomi nykytilassa on ajautunut vaarallisen kauaksi keskustelevasta ja toisen osapuolen näkemyksiä huomioon ottavasta kansalaiskeskustelusta. Myös poliitikkojen siviilirohkeus on kyseenalaista sekö reformien että tosiasioiden tunnustamisen suhteen. Tässä ilmapiirissa ei siis ole ihme, että polarisaation ääripäissä ilmenee valmiutta väkivaltaan ja täysin järjetöntä argumentaatiota.
Koko Suomi kaipaa remonttia, ei vain keskustelu turvapaikanhakijoista. Sen aika on nyt. Samalla kun tehdään selväksi, että väkivaltaa kohtaan toleranssi on nolla. Riippumatta kenen harjoittamasta väkivallasta on kyse,
TykkääTykkää
Kukaan ei puolusta suomalaisia. Esim http://www.kmvlehti.fi/Uutiset/1194999394873/artikkeli/ulkomaalaistaustainen+pahoinpiteli+jarjestysmiehen+mantassa.html tai raiskausten uhreja jne. Yhdistettynä tuleviin miljardimenoihin tämä pistää vihaksi. Onneksi Hjallis Harkimo uskalsi ottaa puheeksi menojen oikean kokoluokan. Lisää menoja tulee viattomastakin nahistelusta, kun poliisi käy vokissa, kenties ambulanssi käy viemässä paikattavaksi sairaalaan ja oikeuslaitos käsittelee pikku keppostelun. Kaikki maksaa eikä mistään tule oikeita tuloja.
TykkääTykkää