Koronakevät II ja etäopiskelu

Kohta tulee täyteen vuosi siitä, kun Suomessa siirryttiin valmislain käyttöönoton myötä poikkeusoloihin. Suomi sulkeutui monella tapaa ja oppilaitoksissa arki muuttui, kun nopealla aikataululla siirryttiin etäopetukseen ja -opiskeluun. Resurssit, valmiudet ja taidot olivat vaihtelevia, mutta mielestäni varsin hyvin keväästä selvittiin.

Syksyn myötä epidemia nosti jälleen päätään. Kesän hengähdystauko oli pian muisto ”normaalimmasta” elämästä. Kouluissa alkoi tapahtua altistumisia, vaikka onneksi tartuntojen leviämiämisiä on tapahtunut suhteellisen vähän. Talven myötä koronatilanne Suomessa on pahentunut selvästi. Erityisesti pääkaupunkiseudun tartuntaluvuissa on ollut kehitystä huonompaan suuntaan, tai ainakaan luvut eivät ole merkittävästi laskeneet. Muualla Suomessa on nähty paikoin suuriakin tartuntaryppäitä ja -ketjuja, joita ollaan kohtuullisesti kyetty katkomaan. Kuopiossa pahin tartuntaketju osui Pyörön koulun kohdalle ja peruskoululaiset opiskelivatkin pari viikkoa etänä. Tämä auttoi ketjun katkaisemisessa ja sen jälkeen, onneksi, olemme täällä välttyneet laajoilta altistumisilta ja tartunaketjuilta.

Lukuvuosi 2020-2021 on ollut hyvin erilainen toisen asteen oppilaitoksissa riippuen siitä, missä päin Suomea on työskennelty tai opiskeltu. Toisaalla etäopetusjaksoihin ei ole tarvinnut mennä, mutta moni ammattikoululainen, lukiolainen ja heidän opettajansa ovat olleet pitkiä aikoja etäyhteyksien päässä toisistaan. Tämä on aiheuttanut huolta ja laajaakin keskustelua siitä, millainen merktiys etäopiskelulla on nuorten oppimiseen ja hyvinvointiin sekä toisaalta tautitilanteen näkökulmasta terveyteen. Päätökset etäopetusasioissa eivät ole helppoja, koska yksiselitteistä vastausta siihen, mitä pitäisi tehdä, ei ole. On argumentteja puolesta ja vastaan, joiden pohjalta päätöksiä on alueilla jouduttu tekemään.

Pääkaupunkiseudun kaupunkien päätös palata osittaiseen lähiopetukseen 1.3.2021 alkaen pitkän etäopiskelujakson jälkeen on aiheuttanut varsin kärjekästäkin keskustelua. Pääministeri Sanna Marin piti päätöstä pääministerin kyselytunnilla 21.2.2021 jopa vastuuttomana. Roger Wessmann kirjoitti aiheesta varsin seikkaperäisesti Mustreadin artikkelissaan 24.2.2021 ja pohti laajemmin etäopiskeluun liittyviä rajoitteita tartuntojen leviämisen hillinnän näkökulmasta.

En ole virologi tai tartuntatautien asiantuntija, joten pohdin asiaa lukio-opettajan näkökulmasta. Mielestäni julkinen keskustelu pk-seudun päätöksestä on ollut turhan repivää ja yksipuolista. Koronakoordinaatioryhmässä on varmasti käyty laajempaakin keskustelua eri näkökulmia pohtien. Kuopiossa päädyttiin ratkaisuun, että opiskelemme etänä viikot 9, 11 ja 12 turvataksemme ylioppilaskirjoitusten läpiviemisen. Tämä näkökulma on jäänyt julkisuudessa vähemmälle huomiolle, vaikka on olennainen siinä keskustelussa, oliko pääkaupunkiseudulla järkevää siirtyä juuri nyt tässä hetkessä osittaiseen lähiopetukseen vai ei.

Tässä muutama pointti, miksi mielestäni Kuopiossa tehty ratkaisu on hyvä:

  1. Lähiopetus lisää riskejä laajoihin korona-altistumisiin: Maskien käytöstä tai turvaväleistä huolimatta kouluissa ei voida välttää täysin kontakteja päivän aikana. Laajat altistumiset ovat mahdollisia ja niiden ongelmat yo-kirjoitusten järjestämisen näkökulmasta liittyvät ennen kaikkea valvontoihin. Kokeita on nyt lähes päivittäin, valvojien tarve on suuri ja muutamankin opettajan altistuminen voi sotkea valvontajärjestelyt. Tällöin opetusta voidaan joutua perumaan kokonaan, koska opettajia tarvitaan valvomaan kokeita oppituntien pitämisen sijaan. Mielestäni tällaista tilannetta parempi vaihtoehto on pyrkiä antamaan opetus muutaman viikon ajan etänä.
  2. Hybridiopetukseen liittyvät haasteet: Pääkaupunkiseudun mallissa opiskelijat ilmeisesti ovat vaihtelevasti koulussa ja etäopiskelussa. Vuositasoihin perustuva jaottelu on lukion arjessa hankala, koska kursseilla voi olla eri vuositasojen opiskelijoita. Opiskelijalle voi tulla myös haastavia tilanteita, jos osa hänen kursseistaan olisi saman päivän aikana ns. lähivuorossa ja osa etävuorossa. Tähän on varmasti mietitty ratkaisuita arjen tasolla, mutta väkisin se lisää rehtorien ja opettajien työtaakkaa tilanteessa, joka on jo valmiiksi kuormittava. Hybridiopetuksesta tulisi myös maksaa opettajille korvausta, eikä kuormittaa heitä olennaisesti arkea hankaloittavilla ratkaisuilla.
  3. Lyhyt vai pitkä etäopetusjakso? Pääkaupunkiseudun tilanne on ollut hankala ja näyttää jatkuvan hankalana. Olen omassa työssäkin huomannut viime kevään etäjakson kauaskantoiset vaikutukset joidenkin opiskelijoiden työskentelyyn. Näitä huolia tuskin kukaan vähättelee. Keskeistä kuitenkin on kokonaisharkinta ja asian tarkastelu. Kun etäopiskelujakso on jo venynyt liian pitkäksi, onko 3-4 viikon jaksolla juuri lomien jälkeen niin suurta merkitystä, että kirjoituksiin liittyvät riskitekijät voidaan jättää painoarvossa vähäisemmäksi? Ilmeisesti pääkaupunkiseudulla tulkitiin, että riskit ovat pienet.
  4. Stressitasot tapissa jo nyt: Korona-aika on lisännyt stressiä, huolta ja murhetta jokaiselle meistä. Abiturientteja koetellaan koulukontekstissa kovin, sillä epävarmuus heijastuu myös kirjoituksiin. Siksi toivoisin, että kaikki tässäkin pohtimani riskitekijät eivät toteudu, vaan kirjoitukset saadaan vietyä kunnialla läpi ja abit saavat suorituksensa tehtyä.
  5. Muut rajoitukset: Vastuuttomuussyyttelyn sijaan olisikin nyt keskityttävä siihen, että muut rajoitukset minimoivat lähiopetukseen palaamisen riskejä eritoten pk-seudulla. Pahentuneessa tautitilanteessa näkisin tavoiteltavana pyrkimyksenä pitää koulut ja oppilaitokset auki mahdollisimman pitkään, ja rajoittaa mieluummin muita riskialttiita yhteiskunnan toimintoja, kuten baarien, ravintoloiden ja runsaasti kontakteja sisältävien harrastusten osalta. Tältä osin valitettavasti tuntuu olevan vaikeampaa sulkea baareja kuin kouluja. Korvauksista on toki huolehdittava, kun elinkeinoja rajoitetaan. Kaikkien etu kuitenkin olisi saada tilanne hallintaan, koska rokotesuojaa joudumme odottamaan näillä ennusteilla vielä pitkään.